Kuinka
paljon rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?
Jos
pystyn kuvittelemaan asian – se voi muuttua todeksi.
Kiehtova
vahva ajatus. Mitä voin saada? Mitä voimme saada? Ja toisinaan
hämmästyn siitä, miten kuvittelu toisinaan on niin vaikeaa.
Tietäminen
on vahvimpia tapoja olla kuvittelematta mitään. Mikähän tarve
meillä on niin usein tietää? Ja entä jos ilman kuvittelua -
uneksumista tulevasta olemme pulassa? Kuviteltu yhdistää. Ennen
yhdessä kuvittelua, unelmointia, tutkimista, ihmettelyä,
tunnutelua, kokeilua, haaveilua – täytyy olla jotain yhteistä,
jotain mikä yhdistää. Yhteisen syntymiseen tarvitaan luottamusta,
kohtaamista, ihmisyyttä – olla ihminen ihmiselle. Tämä kysyy
halua heittäytyä, olla läsnä ja tavoitettavissa. Ja vaikka aikaa
ei tunnu useinkaan olevan, niin yhteisöllisyyden löytyminen tuo
mielekyyttä ja siten on vaivan ja ajan väärtti. Kuinka paljon
rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?
Elämää
ihmetellen Satu Vilkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti