Kuinka paljon rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?

Kuinka paljon rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?

Jos pystyn kuvittelemaan asian – se voi muuttua todeksi.

Kiehtova vahva ajatus. Mitä voin saada? Mitä voimme saada? Ja toisinaan hämmästyn siitä, miten kuvittelu toisinaan on niin vaikeaa.

Tietäminen on vahvimpia tapoja olla kuvittelematta mitään. Mikähän tarve meillä on niin usein tietää? Ja entä jos ilman kuvittelua - uneksumista tulevasta olemme pulassa? Kuviteltu yhdistää. Ennen yhdessä kuvittelua, unelmointia, tutkimista, ihmettelyä, tunnutelua, kokeilua, haaveilua – täytyy olla jotain yhteistä, jotain mikä yhdistää. Yhteisen syntymiseen tarvitaan luottamusta, kohtaamista, ihmisyyttä – olla ihminen ihmiselle. Tämä kysyy halua heittäytyä, olla läsnä ja tavoitettavissa. Ja vaikka aikaa ei tunnu useinkaan olevan, niin yhteisöllisyyden löytyminen tuo mielekyyttä ja siten on vaivan ja ajan väärtti. Kuinka paljon rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?

Elämää ihmetellen Satu Vilkki

"Tiimityö on ihmistä alentavan pinnallisuuden ryhmämuoto"

Tämä Richard Sennetin kirjasta Työn uusi järjestys lukemani lause järisyttää. Se herättelee jotakin aavistelua siitä, miksi tiimimäisesti organisoitu työ on niin monissa vaikeuksissa.

Pirstaloitunut työ ja pirstaloitunut aika johtavat pinnallisuuteen. Syvällisyys, sitoutuminen ja luottamus tarvitsevat syntyäkseen jatkuvuutta. Gideon Kundan mukaan tiimityö on "syvänäyttelemistä". Tiiminaamioiden taka tiimin jäsenet kommunikoivat käyttäen ystävällistä hypertekstiä. Kuka nostaisi Kissan pöydälle? Sen sijaan, että tärkeät asiat otettaisiin puheeksi, ollaan yhteistyönaamion takana. Teennäinen yhteisöllisyys ehkäisee vastakkainasettelua. Kuitenkin vasta konfliktin näyttämöstä voi muodostua yhteisö - tiimi. Yhteisöä ei ole ennenkuin sisäiset erot on menestyksellisesti käsitelty ja tunnustettu.

Syvempi yhteinen sitoutuminen, lojaalisuus ja luottamus edellyttäisivät enemmän aikaa syntyäkseen. Työnohjaajana ja coachina kysyn: Jos aikaa ei ole, mitä keinoja olisi yhteisöllisyyden ja työn merkityksen lisäämiseksi? Millä tavalla se voisi olla työnatajan intressien mukaista?

Merja Tuomisto-Mielonen