VAPAUDEN HAAVEITA
Ohjaan toista vuotta seniorinaisten ryhmää. Ryhmän tehtävänä on yhdessä työskennellen mahdollistaa yksilön hyvää vointia ja kehittymistä. Olemme etsineet eletyn elämän aarteita ja nyt suuntana on tietoisemmin itsensä kehittäminen. Ryhmän merkitys osallistujille on muodostunut suureksi. Tärkeintä on saada puhua oikeista asioista eli asioista, jotka ovat oikeita elämän kysymyksiä. Ryhmäläiset nauttivat kahvipöytäkeskusteluja syvemmästä sisällöstä.
Tämän kevään ensimmäiseksi aiheeksi nousi VAPAUS. Aihe nostatti mielessäni oikean innostuksen ja samalla pienen hiljaisen hämmästyksen. Mielikuvissani olen aina ajatellut, että mitä vanhemmaksi tulen sitä vapaampi olen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ryhmää kunnellessani olen kyllä huomannut jo aikaisemmin, että se ei olekaan kovin pätevä ajatus. Jossain määrin vapautumisen kokemusta näyttää tapahtuvan, mutta toiveita varsinaisesta vapaudesta pidetään yhä yllä ja vapautta tavoitellaan. Matkan varrella on käynyt selväksi, että vapauden toive suuntautuu sekä sisäänpäin itseen että ulospäin muihin ja ympäristöön. Siis vapautumista oman mielen rajoituksista ja myös ulkoisista odotuksista!
Innostuessani VAPAUS-teemasta muistin, että 1980-luvulla olen lukenut Erich Frommin kirjan 'Pako vapaudesta'. Se oli silloin järisyttävä lukukokemus. Alkuperäinen teos on ilmestynyt 1941. Sain kirjan kirjastosta ja olen huomannut, että iästään huolimatta teos on hyvin ajankohtainen sekä yksilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti. Vapaus jostakin voidaan ajatella olevan miinusmerkkistä vapautta, jossa pyritäään irti auktoriteetin vallasta. Sen sijaan vapaus johonkin on plusmerkkistä vapautta, jonka pyrkimyksenä on omaehtoinen liittyminen itse valittuihin asioihin tarkoituksena toteuttaa omaa potentiaalia mahdollisimman täydesti. Fromin teesin mukaan ihminen vapautuessaan ulkoisista siteistä on kuitenkin enimmäkseen kyvytön myönteiseen vapauteen ja yksilöllisyyteen. Tämä näyttäytyy siten, että vapauduttuaan ihminen pakenee paniikinomaisesti uusiin siteisiin tai vaihtoehtoisesti vajoaa täydelliseen välinpitämättömyyteen. Siis ei kykene vapauden myönteiseen läpielämiseen ja toteuttamiseen. Tämä herättää minussa kaikenlaista!
1.3.2013 Merja Tuomisto-Mielonen
Innostuessani VAPAUS-teemasta muistin, että 1980-luvulla olen lukenut Erich Frommin kirjan 'Pako vapaudesta'. Se oli silloin järisyttävä lukukokemus. Alkuperäinen teos on ilmestynyt 1941. Sain kirjan kirjastosta ja olen huomannut, että iästään huolimatta teos on hyvin ajankohtainen sekä yksilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti. Vapaus jostakin voidaan ajatella olevan miinusmerkkistä vapautta, jossa pyritäään irti auktoriteetin vallasta. Sen sijaan vapaus johonkin on plusmerkkistä vapautta, jonka pyrkimyksenä on omaehtoinen liittyminen itse valittuihin asioihin tarkoituksena toteuttaa omaa potentiaalia mahdollisimman täydesti. Fromin teesin mukaan ihminen vapautuessaan ulkoisista siteistä on kuitenkin enimmäkseen kyvytön myönteiseen vapauteen ja yksilöllisyyteen. Tämä näyttäytyy siten, että vapauduttuaan ihminen pakenee paniikinomaisesti uusiin siteisiin tai vaihtoehtoisesti vajoaa täydelliseen välinpitämättömyyteen. Siis ei kykene vapauden myönteiseen läpielämiseen ja toteuttamiseen. Tämä herättää minussa kaikenlaista!