Hyvä tunne jää ajatukseksi, ääneen lausumatta jääneiksi sanoiksi ja loppusaattamatta jääneeksi teoksi. Kuinka paljon enemmän olet tarkoittanut, mutta sitten hyvä ajatus vaan jää, ei unohdu vaan hyytyy.
Haluaisit olla ystävällisempi, lohduttavampi, enemmän huomioon ottava, mutta oletkin paljon vähemmän oikeastaan kuin tarkoitat. Kysymys ei ole jaksamisesta, joskus ehkä osaamisesta. Useimmin on kysmys pelosta. Jos oletkin yliampuva, tyrkyttävä, holhoava tai muuten vain nolaat itseni. Pelko syö rohkeuden. Vai tuleeko pelosta tekosyy jollekin muulle. Kuten? Ei, tunteista vain ei kuulu voi puhua, siis rakkaudesta, kiintymysestä, ilosta, positiivisesta odotuksesta ( epäonnistumisen pelosta voi puhua). Jos laittaa negatiivisuuden ja positiivisuuden janalle. On luvallisempaa sanoa "kyllä hän (se/tämä) ottaa minua päähän" kuin "kyllä minä rakastan häntä ( sitä/tätä)". Mikä sinun positiivisin teko kuukauden sisällä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti