Hiljaisuuden kutsu

Hiihtoladulla kuulen vain suksen äänen, sauvan narahtelun, puron solinan. Aurinko lämmittää poskeani. Ilma on täynnä happea. On hyvä hengittää.

Ikipuiden oksat riippuvat painavasta lumesta. Tämä kaikki on lumoavan kaunista. Ajatuksilla on vapaus tulla ja mennä. Pää tyhjenee hälinästä. Olen kiitollinen tästä kaikesta. Näin on hyvä. Tässä hetkessä on kaikki. On kuin maailma hidastuisi – on aikaa itselle ja myöhemmin myös tilaa toisille. Hidastamalla olen enemmän tässä. Näen ja kuulen jotain uutta. Tämä jättää minuun kaipauksen uudestaan ja uudestaan... 

Hiljaisuuden kutsun lumoissa Satu

Arvostus auttaa alkuun

Lähden kalaan. Ei, en narraa sinttejä tai istu avannolla paitsi ehkä kuvainnollisessa mielessä: istun ja heristän korviani. Ilman ennakko-oletusta tulen yllätetyksi – kuulen jotain, mitä en arvannut etukäteen. Ongellaollessa olen avoimella mielellä kuulolla siinä lähellä, samalla tasolla. Tunteet ja tarpeet odottavat pysähtymistä. Kukapa ei haluaisi tulla kuulluksi? Arvostus ja kiinnostaus – välittäminen auttaa minut alkuun. Kuulemaan sua ja usein samalla myös itseäni. Arvostus auttaa uuteen alkuun...

Satu