Se
vanha juttu jäytää... palaa mieleen aika ajoin...
Mielen
pahoituksia, väärin ymmärryksiä puolin ja toisin.
Oikeastaan
en haluisi enää pitää kiinni vaan jatkaa eteenpäin.
Tässä
ja nyt olen valmis antamaan anteeksi. Ei, en ehkä unohda kokonaan
vielä, mutta annan itselleni sellaisen lahjan, että päästän
irti.
Paradoksi
kun päästää irti on mahdollista jatkaa ja nähdä toisin.
Ja
kun hyväksyy asian, niin kaikki on jo toisin...
Mikä
vois olla sun asia?
Satu Vilkki
