Haluan
antaa sulle...
Rapistelen
paperia. Sytytän kynntilän. Ajattelen mielessäni yhteisiä
hetkiämme. Ajattelen lämpimiä ajatuksia. Jotain millä on
merkitystä sulle.
Koputus
kuuluu yhä vaimeampana. Tuo ääni on väsynyt – ja silti niin
toivoa täynnä.
Lopulta
ovi aukeaa... Vanhempi mies puistaa päätään ja ohjaa nuoren
naisen ulos. ”Ei meillä ole töitä ilman henkilötodistusta.”
Pää painuksissa tuo nuori nainen kävelee paljain jaloin pitkin
hiekkaista katua miettien mistä kysyä, mistä jatkaa. Jollain olisi
hankittava ruoka – jossain on oltava uusi alku. Mutta miten?
Mistä
syntyy se mitä tarvitsen?
Joulu
vie meidät ajatuksissa läheisiin. Ehkä tavaran paljouteen ja
kysymään mitä tässä on oleellista tai tarpeelista – mihin tätä
tarvitaan. Ja haluun antaa sulle jotain, millä on merkitystä.
Nuorelle
naiselle merkitystä on paperilla, syntymätodistuksella –
olemassaololla, joka avaa tien eteenpäin toimeentuloon ja ehkä
opiskeluunkin.
Haluan
antaa sulle palasen tuota uutta alkua, omasta jakamista. Sen sijaan
että toisin sulle jotain käsin kosketeltavaa – annan
syntymätodistuksen tuolle nuorelle naiselle. Mietien, mikä olisi se
uusi alku, mitä sinä tarvitset?
Jouluisin ajatuksin Satu
