Loman
lähestyminen kihelmöi – saa suunnittelemaan ja haaveilemaan. Yksi
parhaista osista taitaa olla suunnittelu etukäteen. Hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty vai onko sittenkään.
Seuraavaksi
tärkein osuus mulle on suunnitelmista luopuminen, niin etten luovu
itsestäni tai tärkeistä levon ja tekemisen asioista, vaan niin
että on tilaa olla ja elää elämän kanssa - ilman pakkoa
saavuttaa tai tehdä jotain. Tässä hetkessä olo ja hengittäminen
on kokemukseni mukaan aina hyödyllistä.
Pari
kymppisenä kuljin koko kesän avojaloin, vaikka asuin kesän
Lontoossa. Kuljin kunnes astuin lasinsiruun. Ja vieläkin ajattelen
että avojaloin kulkemisesta tuolloin jäi jotain arvokasta –
kosketus oikeasti lämpimään asfaltiin ja elämään. Ehkä pitäisi
taas kulkea avojaloin – kokeilla jotain uutta.
Kesälomalla
aion olla armollinen itselle, avoin uudelle? Katson ulos ja
vihertää. Katson taivaalle ja näen valoa. Ehkä näin lataan
akkuja. Kesä on tässä. Terveisin Satu
