Lähden
kalaan. Ei, en narraa sinttejä tai istu avannolla paitsi ehkä
kuvainnollisessa mielessä: istun ja heristän korviani. Ilman
ennakko-oletusta tulen yllätetyksi – kuulen jotain, mitä en
arvannut etukäteen. Ongellaollessa olen avoimella mielellä kuulolla
siinä lähellä, samalla tasolla. Tunteet ja tarpeet odottavat
pysähtymistä. Kukapa ei haluaisi tulla kuulluksi? Arvostus ja
kiinnostaus – välittäminen auttaa minut alkuun. Kuulemaan sua ja
usein samalla myös itseäni. Arvostus auttaa uuteen alkuun...
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti