Ei, en pidä nöyristelystä. En usko mielistelyyn tai mateluun. Ja toisinaan löydän itsestäni halun olla mieliksi tai tarpeen tulla hyväksytyksi.
Joskus saan itseni kiinni siitä, että ajattelen työjutusta, että kyllä tää tästä – siis hyvin menee, mutta menköön... Ja useimmiten silloin en tule pysähtyneeksi riittävästi, kuulleeksi kaikkia puolia.
Tarvitsen pysähtymistä ihmisten asioiden ja tunteiden äärellä. Silloin tulemme usein niiden aarteiden luo, joita meillä on kätkössä itsessämme tai lähellämme odottaen löytämistä. Kiitollisuus taitaa ollakin nöyryyden ja kuulemisen kaveri. Kiitollisuus on myös voimauttavaa ja hyvää tekevää. Sen sanominen liikuttaa isoja tunteita. Erityisesti, jos kiitos on vilpitöntä – eikä sillä käy kauppaa saadakseen jotain, se voi luoda sillan joka kantaa huonona hetkenä.
Kenelle voisit sanoa mistä pidät tai ilahduit?
Kiitollisena sinusta Satu Vilkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti