Elämän yllätysmomentti

Läheiseni joutui pari päivää sitten työtapaturmaan. Läheltä piti, ettei sattunut pahasti. Silmä ja näkö säilyi kuin ihmeen kaupalla. Jos olisi käynyt huonosti, arki olisi muuttunut ja elämän järjestys tullut arvioitavaksi uudestaan. Miten pienestä terveys, henki ja elämä onkaan kiinni! Tapahtuma pysähdytti arvostamaan tavallista tervettä päivää ja sitä, että se rakas on ehjänä ja turvassa.

Tapaturma on yllätys. Mietin tässä, että on sellaisiakin "työtapaturmia", jotka eivät loppujen lopuksi ole yllätyksiä. Ne ovat vakaasti itse aiheutettuja - omilla valinnoilla ja arvostuksilla synnytettyjä. Eräänä keväänä en lainkaan nähnyt kesän syntyvän kiitäessäni maanteillä paikasta toiseen. Katsoin, mutta en nähnyt, miten koivut alkoivat ensin punertaa ja sitten vihertää. Sitten yhtäkkiä vain huomasin, että kesä oli tullut. "Työtapaturma" tuotti ison pettymyksen ja järkytti mieltäni pitkään. Näköjään vähän vieläkin. Päätin, ettei sellainen ohikatsominen enää toistu ja se on pitänyt. Omin silmin katselen ja ihastellen nautin tästä elämäni keväästä.

Merjan kevätvuokkoja 20.5.2011