Havahdun, kun lapseni kysyy, kuuletko sä...
Tuntuu, että työn ja haasteiden keskellä on vaarassa kadottaa innostumisen ja selkeyden nähdä, mistä on kyse. Miten tähän oravan pyörään hyppäsin – menin mukaan siihen, mitä kuulen ympärillä...
Sytytän kynttilän, pysähdyn ja katson silmiin. Niin mitä halusitkaan sanoa? Samaa pysähtymistä kaipaan töissä ja elämässä muutenkin.
Entä jos aloitan kysymällä, mitä haluan. Onko se, mitä haluan niin tärkeää, että sitä rakastan, kun elämä kuitenkin on rajallista. Voin haluta mahdotonta, mutta rakkaudelle ei mikään ehkä olekaan mahdotonta. Ja jos se ois mahdollista, niin miten...
Tässä tänään: Oivalluksen iloa.
Satu Vilkki
Hankin uuden uutukaisen "lintulaudan" ja ripustin sen pihavaahteraan. Parin tunnin päästä ensimmäiset tintit löysivät sen ja siitä alkoi vilkas trafiikki.
VastaaPoistaPysähtymistä tämäkin: nostan katseen näistä laitteista, suoristan selkäni, hengitän sisään ja katson työhuoneen ikkunasta ulos. Minitauko, minilinnut ja sen tajuaminen, että luonto ja elämä on tässä läsnä.